Dissonanssi

Miksi se, mikä yhdelle on höyhenenkevyttä
on toiselle menolippu
unohdukseen

Sata päivää istuin ja katselin
ajan kulkua
Päivän ja yön lohdutonta kamppailua

tip, tip, tip

Sata päivää istuin ja katselin
ajan kulkua
sen vieriessä, madellessa, laahustaessa

Pelasin pasianssia
uudelleen ja uudelleen ja uudelleen

Sitten tulit sinä
Päivä sai otteen yöstä
ja aika lähti lentoon

Perhosen lailla se katosi
kevään lempeään syliin

Nyt pelkään niin
aivan yksin

Ja sieltä ne tulevat
menneisyyteni velhot
ryömivät esiin koloistaan
kuin kadotetut lapset

Tiedäthän, olen yksi heistä
näkyyhän se minusta
Katso tarkkaan, tästä tyhjästä katseesta
kuolleesta hymystä

Naurunpyrähdyksestä
joka kaikuu kolkkona
pikku kujien seinissä
jääden soimaan korviisi

Olen aukonut hämäriä ovia
kulkenut sivupolkuja
elämäni raiteilla
pienen pienillä kujilla

Vaellellut sieluttomien ovista
kulkenut kuolleiden kujista
niistä, joista paluuta ei ole

Ja jäänyt roikkumaan
menneisyyteeni vangiksi

Katso, minusta on tullut
sieluton varjo

Henkäyksenä päivälle ja
kuunsäteenä yölle
seuraan kulkuasi